Elämäni oppivuodet

Oppia ikä kaikki. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus. Se on kuin Vivaldin neljä vuodenaikaa. Lapsuus kevät, kasvua pienestä siemenestä, havaintojen aikaa. On linnut, kuvat ja viheriöinnit. Ne kaikki uudet tuoksut. Se jään rikkoutumisen haju, raikas, repivä, sulava haju. Kukat tuoksuu myös, ainakin kielo, se omani. Pälvipaikka yhä laajenee ja siihen minä piirrän neliruudun. Kuu kiurusta kesähän ja titityy tulee, kuten lapsena kuuluukin.

Nuoruus, kesä, tunteita ja tuoksuja. Ja se vapun aika, juhlaa ja simaa. Kuplivana ja sokerisena kuin se ensi polkaisu. Vaatteet väheni, lensivät suorastaan. Järveen se on mentävä vaikka huulet sinisinä, kaveritkin meni. Juhannuskokko tanssittaa ja kaikki liikkuu, liikaakin. Kaikki kypsyy ja kohenee, epävarmasti eteenpäin. Oliko keväällä tarpeeksi kukkia? Sauna, siellä synnyttiin, kylvettiin, painittiin, juotiin salaa ja suudeltiin. Moottorit lähti käyntiin ja hyrräämään. Kylvöäkin tuli, hitaasti, varovasti, roiskien. Kitkeäkin piti välissä, mutta niitä kylvöjä en kerro naapurille.

Sitten tulee syksy, haikeata aikaa, kesä meni jo. Syksyn sadonkorjuu, on marjat mitä poimi, sienet mitä kerätä. Kaikki on kasvanut ja noussut valmiiksi, kerättäviksi. Kuhertelutkin voi jatkua vaikka vähän viileneekin. Haravan varsi tuli tutuksi tuottaen iloa, hyvää mieltä, värejä. Yhden marjan poimiminen on parempi idea kuin useamman, ei sitä ehdi monen kanssa puljaamaan. Opistoaikaa se on tuo syksy myös. Illat mennään ja päivät mennään vaikka sitten pimeässä.

Talvi, sukset ja luistelut. Liikkumisessa pitää olla koko keho ja raajat mukana, että pysyy pystyssä. Luontokin nukkuu rauhassa, vaikka kaasua voisikin välillä painaa. Hitaasti, varmasti, mutta eteenpäin mennään kuitenkin. Taaksepäin välillä vai eteenpäin? Kummin sen nyt katsoo! Pilkkiminen on vain lisääntynyt ajan myötä, mutta siirtynyt sohvalle. Urheilu on myös tullut enemmän sohvalle, ei sitä enää niin jaksa.

Onko kesä paras? Vaiko syksy? Ei, kyllä se on kaikki! Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus. Se on silloin parasta kun sattuu kohille.
 
Sadan suun satu kiersi alueen ikäihmisten luona ja Elämäni oppivuodet ovat kevään 2017 paikkojen lopputuotos.
Sadan suun sadun tarinatuottamista ohjaa Pomosmiähemme Joonas.
Ohjelman voi tilata omaan yksikköön. Sopii esimerkiksi neljään eri paikkaan, jotka täydentävät toisensa tarinaa ja lopputuotoksena on yhteinen tarina. Huippumielekäs tekniikka!