Pomppupallo.

 

Kun herään aamulla, tajuan usein, että olen torkuttanut herätyskelloani liian monta kertaa, ja totean, että taas tuli kiire aamu.. Onnistun kuitenkin yleensä heräämään tarpeeksi ajoissa ehtiäkseni kunnolla kiirehtiessäni ajoissa töihin, viemään lapset päiväkotiin ja kouluun.

 

Mutta....

 

Nousen sängystä, samalla huomaten, että eiliset vaatteet voisi viedä pyykkiin, vesi aamuteetä varten kiehumaan ja tarkoitus sitten mennä hammaspesuille ym. 

Ensimmäisenä suuntaan vedenkeittimelle, unohtaneena jo ne eiliset pyykit, mutta matkalla näen sivusilmällä kukkien kastelukannun pöydän nurkassa, voisin kastella kukat. Vedenkeitto unohtuu, kun menen kastelemaan kukkia,  muutama kukka kaipaa asettelua ja saan puolet kukista kasteltua kunnes alan siirtelemään ruukkuja valoisampiin kohtiin huonetta. Kun vatsa murahtaa kaivaten aamupalaa, muistan, että vesi ei kiehu vieläkään, vilkaisen kelloa. Kymmenen minuutin päästä pitää lähteä, siis todella pitää lähteä. Nappaan vedenkeittimen kiehumaan, menen pukeutumaan pika pikaa, vaihdan paidan kolme kertaa, järjestelen vessan hyllyn ja syöksyn tekemään aamuteen. Samalla tutkin kalenteria ja etsin työpäivän aikana tarvittavia tarpeita kassiin. Kymmenen minuuttia meni. Kengät jalkaan, takkipäälle, huitaisen teeni äkkiä sisuksiin ja lähden töihin.

 

Autolla huomaan, että avaimet jäi sisälle, haen ne ja palaan autolle huomatakseni, että kassi jäi sisälle. Hakiessani kassia sisältä, päätän käydä vielä nopeasti vessassa, jossa huomaan , että voisin vähän laittaa vielä hiuksiin hoito-ainetta. Ja plaah.... teen sitä taas tajuan, juoksen autolle ja jo vähän ahdistaa. Kurvaan töihin ja ihme kyllä kerkiän!?!  Aamupala unohtui, hiukset on harjaamatta, hammasharja kulkee autossa näitä tilanteita varten, jossain vaiheessa pitää muistaa syödä.

 

Tässä oli esimerkki minun helpoimmasta päästä olevasta aamustani, jolloin huolehdin vaan itsestäni. Mukana aamuissa monesti pala ahdistusta joka sekoittuu ajatusvirtaan mitä päähän sataa ympäristöstä ämpärikaupalla.

Minulla on adhd. Se on hyvin hallinnassa ja olen oppinut elämään sen kanssa, mutta se aiheuttaa minulle päivittäin tietynlaisia oppimiskokemuksia, ahdistusta, luovimista, riittämättömyydentunnetta ja säätöä, säätöä, säätöä.

 

Saan tehdä Matrocksissa kaikenlaisia töitä ja pääsen toteuttamaan itseäni, sekä haastamaan itseäni paljon. Näin ollen en pääse, adhd- ihmiselle tavanmukaisesti, kyllästymään työhöni. Oman kalenterin tekeminen toisinaan helpottaa myös aamusähläystänikin. Koen että Matrocks on saanut minut käyttämään osaamistani niin laajasti kuin mahdollista, sekä kääntämään osan heikkouksistani vahvuuksiksi. Haluan olla hyvänä esimerkkinä siitä, että huolimatta adhd:n tuomista haasteista, ihminen voi tehdä töitä ja olla hyvä siinä mitä tekee.

 

Erityisen kiitollinen olen siitä, että minulle on uskallettu antaa vastuuta ja minut hyväksytään juuri tälläisenä. Eniten kiitän sanoista "okei, tää on sulle vaikeaa, miten me voimme tukea sua tässä asiassa?" Tämä kuvastaa Matrocksia parhaiten, tälläinen se on työnantajana, mutta myös tämä on asiakastyön yksi merkityksellisin ajatus; mahdollistaa.

Tämä saa minut tekemään oman työni entistä paremmin, halu auttaa myös meidän asiakkaita on iso, mahdollistaa, auttaa arjessa.

 

Henkilökohtainen päähän pinttymäni on "olla ihminen ihmiselle, auta aina kun voit". Siihen haluan tässä tekstin lopuksi teitä muitakin kannustaa, se saattaa johtaa aika kivoihinkin juttuihin. Itse olen tätä noudattaen saanut paljon kivoja kokemuksia, joskus sudenkuopan kautta, mutta vähintään oppia. Työni kautta pääsen tätä onnekkaasti toteuttamaan päivittäin. Ihmisenä ihmiselle.

 

Tätä tekstiä kirjoittaessa, kerkesin samalla paistamaan lättyjä ja tekemään tiktokin tyttären kanssa. Nyt aion mennä juoksumatolle katselemaan jääkiekkopeliä. Onneksi matrocksien ihanaan joukkoon mahtuu yksi poukkoilijakin. 

 

-Jonna