Itsestäänselvyys ei ole itsestäänselvää

Esikoisemme koulutaival alkoi kivisesti.

Ensimmäinen Temppukoulu jäi väliin, kun olin saanut päähänpinttymän, että harraste järjestetään koululla, missä sijaitsee kirjasto. Näin itseni siellä viikottain uppoutuneena tunniksi erilaisten tarinoiden maailmaan. Olin haaveissani tarinoiden vapauttavassa tunteessa niin sisällä, että en ollut varmistanut missä Temppukoulu oikeasti järjestetään.

Jaoin väärän tiedon miehelleni, joka vei täten lapsen väärään paikkaan. Esikoinen itki karvaita kyyneleitä, kun ei päässytkään kouluun.
Kun tajusimme että paikka on väärä, yritimme etsiä paikan osoitetietoja järjestävän tahon kotisivuilta. Missään ei ollut osoitetta.
Syy on täysin minun, mutta tästä oppineena kiinnitän itse jatkossa huomiota siihen, että – asioissa sisällä olevana, tiedän missä mikin sijaitsee, mutta ulkopuolinen ei sitä tiedä ellei sitä kerrota – julkaisen myös itsestäänselvyyksiä, jotta kukaan ei esty toiminnasta tiedon puuttumisen takia. Sujuvuus on tärkeä arvo.

Toisella kerralla löysimme paikan, ja oivoi sitä riemunääntä, mitä pukuhuoneessa istuessani kuuntelin.
En enää kaivannut kirjastoa. Istuskelu omien ajatusten kanssa, pienten tömistelevien tassujen äänten rytmittäessä ajatusten kulkua, tuntui vapauttavalta.