Esteetöntä ympäristöä kiteytetään usein niin, että henkilön on fyysisesti mahdollista toimia tietyssä
paikassa, koska paikkaan on esteetön kulku ja siellä liikkuminen on fyysisten puitteiden myötä mahdollista.

Mutta esteettömään ympäristöön kuuluu paljon muutakin kuin vain liikkumiseen liittyvät asiat. Kuten onko
tieto paikan esteettömyydestä helposti selvitettävissä etukäteen? Onko paikalle saavuttaessa selkeitä
opasteita? Entä onko ympäristössä mahdollista kulkea ja toimia käyttäen samoja ominaisuuksia kuin
muutkin? Ovatko siellä toimivat ammattihenkilöt asenteellisesti mahdollistamassa yhdenvertaisen
toiminnan?

Jo se, että tietoa ympäristön esteettömyydestä ei löydy tai tieto on puutteellista, on huomattava este
itsessään. Jos henkilö ei pysty etukäteen tietämään, onko toimiminen tietyssä paikassa mahdollista ilman
kohtuuttomia ponnisteluja, jää todennäköisesti tässä paikassa käyminen välistä kokonaan.

Tiedon vaikea saavutettavuus luokin eriarvoisuutta ihmisten välille, sillä toinen henkilö voi vain saapua
paikalle ilman suurempia valmisteluja, kun taas toinen voi joutua ensin etsimään internetistä nettisivujen
syöveristä mahdollisia viitteitä paikan esteettömyydestä ja jos tietoa ei löydy niin selvittelemään
esteettömyyden tilaa ottamalla yhteyttä kohteeseen. Ideaalissa tilanteessa paikan esteettömyyden tila olisi
selvitettävissä yhtä nopeasti ja vaivattomasti, kuin vaikkapa pääsylipun hinta.

Paikalle saavuttaessa opasteilla ja ohjeistuksilla on merkitystä esteettömyyden toteutumisen kannalta.
Esteettömässä ympäristössä on huomioitu esimerkiksi, että sisäänkäynti erottuu selkeästi, opasteet ja
tienviitat ovat selkeitä, sekä että kohokuvia/karttoja ja/tai pistekirjoitusta, tai vaikka ääniohjeistusta on
mahdollisesti hyödynnetty.

Kun vihdoin sitten todetaan, että kohteen internetsivuilta löytyi kaikki tarvittavat tiedot käynnin
suunnitteluun, paikalle saapuessa oli selkeät opasteet ja ohjeistukset, sisäänkäynnille ja siitä läpi oli
vaivatonta kulkea ja että jopa esteettömät wc-tilatkin ovat oikeasti esteettömät, ollaan siinä pisteessä, että
voidaan melkein todeta ympäristön olevan tosiaankin esteetön.

Mutta todellisuudessa ollaan ratkaisevassa hetkessä, jolloin selviää, toteutuuko esteettömyys
kokonaisuudessaan. Kuinka henkilöä kyseisessä paikassa kohdellaan? Onko henkilökunnalla tietoa ja
ymmärrystä kohdata asiakkaansa, onko heillä ammattiosaamista tai halua löytää juuri asiakkaan tarpeet
huomioivia ratkaisuja? Toisin sanoen, onko kyseisessä paikassa asenteellinen esteettömyys kunnossa?

Tiedon saavutettavuus sekä fyysinen ja asenteellinen esteettömyys ovat kaikki tukipilareita ympäristön
esteettömyyden kokonaisuudessa. Voisi kuitenkin sanoa, että asenteellinen esteettömyys vaikuttaa
huomattavasti siihen halutaanko johonkin paikkaan vielä palata tai sen palveluita käyttää. Se miten henkilö
kohdataan vaikuttaa oleellisesti siihen, minkälainen kokemus on kokonaisuudessaan.

Lopuksi heitetään ilmoille ajatus; jos ympäristön esteettömyyden huomioiminen kaikkine osa-alueineen
nähtäisiin välttämättömänä hyvänä, jota kaikki haluaisivat edesauttaa yhdenvertaisuuden nimissä, niin eikö
tämä maailma olisi taas hieman parempi paikka meille kaikille?

Kirjoittaja on Matrocksin tuore tulokas Kaisa-Mari Varis, joka omaa tietotaitoa esteettömän ympäristön asioissa ja joka on muutenkin ihan okei.