Tuettu asuminen on moniulotteista työtä. Työkenttänä toimivat asiakkaan elämä ja koti, joka on henkilökohtaisimpia paikkoja ihmisten elämässä. Me pääsemme näkemään erilaisia elämäntilanteita, erilaisia elämisen tapoja, ja erilaisia näkemyksiä kodista, ja siitä mikä on hyvää elämää. Tämä on hienoa, mutta samalla myös haastavaa. Me kohtaamme asiakkaan usein silloin kun hyvä elämä on jollain tavalla saanut kolauksen. Tarjoamme asiakkaalle sen matalimman kynnyksen palvelun: tuomme palvelun asiakkaan luo, kun asiakas ei ehkä jostain syystä pääse palvelun luo, tai hänellä on haasteita, joiden ylittämiseen tarvitaan tukea.
Onnistumme työssämme, jos asiakas kokee työskentelyn tuloksena elämänlaatunsa parantuneen edes jollain tavalla.
Työssämme työskentelemme mielestäni tiiviisti kolmen ulottuvuuden parissa:

1. Asiakas
2. Toimintasuunnitelma
3. Viralliset tavoitteet

Lähtökohtaisesti uuden asiakkaan tavatessamme meillä on hänestä sen verran tietoa kuin olemme palvelupyynnöstä lukeneet. Asiakassuhteen luominen perustuu näin ollen ensisijaisesti luottamuksen luomiselle. Kohtaamme vieraan ihmisen, johon yhteistyön aikana tutustumme ja josta vähitellen saamme lisää tietoa. Asiakkailla on erilaisia elämäntilanteita, haasteita,
kokemuksia, ennakkoluuloja, näkemyksiä, pelkoja, toiveita ja tavoitteita. Se mitä näemme, ei kerro kaikkea. Usein se mitä emme valitettavasti näe, kertoo enemmän. Tuetun asumisen palvelu on asiakkaalle maksutonta ja vapaaehtoista. Näin ollen vahvan perustan luominen on tärkeää, jotta työskentely yhteisten ja asiakkaan edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollistuu.

Usein asiakkaan toimintakyky on jumissa. Hänellä voi olla erilaisia ajatusmalleja, pelkoja, toimintatapoja, tai ulkoisia tekijöitä, jotka asettavat esteitä elämänlaadun eteen. Voidaan ajatella, että tuetun asumisen ohjaajan työ on haasteiden arvoitusta ratkaisevan etsivän työtä, tai kuin arkeologin työtä. Työkaluina toimivat pensselin, sudin ja palettiveitsen sijaan vastavuoroinen vuorovaikutus. Kun olemme vastaanottavaisia, kuuntelemme tarkasti, kysymme oikein, ja reagoimme herkästi, saamme vähitellen aikaan isoja asioita. Emme voi työskennellä ylhäältä alas vaan työskentelemme alhaalta ylös. Työmme on tavoitteellista työskentelyä virallisen palvelun muodossa, mutta sen ohella meidän on varmistuttava siitä, että omalla puheellamme ja toiminnallamme tavoitamme asiakkaan, ja löydämme ne asiat, jotka asiakas kokee itselleen merkityksellisiksi. Joskus joudumme etsimään niitä asioita yhdessä. Toimimme esimerkkinä, vertailukohteena, ulkoisena motivaationa, hyvinä ideoina ja uusina ajatuksina. Toimimme tukipuuna. Luomme toivoa ja laajennamme näköaloja. Pienten edistysaskeleiden kautta voimme saavuttaa ne viralliset tavoitteet, joita on asetettu. Tämän takia asiakkaan kanssa laadittu toimintasuunnitelma on tärkeä. On rakennettava silta asiakkaan toimintakyvyn ja virallisten tavoitteiden välille. Näin varmistutaan siitä, että työ todella kantaa hedelmää.

Voimme tyytyväisin mielin päättää asiakassuhteen, jos työmme lopussa asiakas on saavuttanut toimijuuden tunnetta, sisäistä motivaatiota, kantavia ajatusmalleja, uusia toimintatapoja ja kokee elämänlaatunsa edes vähän parantuneen. Mitä tarpeettomimmiksi tunnemme itsemme työmme lopulla, sitä paremmin olemme onnistuneet. Haasteista huolimatta työ antaa vapauksia ohjaajalle ohjata omalla tyylillään, sillä näihin samoihin tavoitteisiin päästään monella tavalla. Tekemäämme työhön on vaikea löytää materiaalia. Olemme paljolti oman intuitiomme varassa. Mistään ei tunnu löytyvän selkeitä työmenetelmiä, konkreettisia toimia, joita ohjaajina voisimme tehdä. Materiaalit käsittelevät lähinnä abstraktilla tasolla työn merkityksiä, sisältöjä, ja tavoitteita. Tämän takia henkilökohtaisena haasteenani on ollut löytää varmuutta ohjaamiseen. Vähitellen oma ohjaamisen tapa on alkanut muodostua. Sosiaalisessa vahvistamisessa olen mielestäni vahvimmillani, mutta se yksin ei riitä. On uskallettava rohkeasti nostaa esille myös asioita, joita asiakas ei ehkä halua, uskalla tai voi nähdä. Tasapainoilemme virallisten tavoitteiden, palvelun vapaaehtoisuuden ja asiakkaan näkemysten välillä.

Meidän vastuullamme on paljon. Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että me pääsemme näkemään upeaa edistymistä, upeita muutoksia ja opimme lisää aina kun kohtaamme uuden asiakkaan. Hienovaraisimmatkin edistysaskeleet ovat huomion arvoisia. Positiivisen palautteen lisäksi parhaita onnistumisen kokemuksia tulee, kun asiakas toimii kuin huomaamaattaan uudella tavalla. Asiakas voi vaikkapa kävelyllä ohjautua itse kauppaan, vaikka se oli ennen vaikeaa ja kynnys korkea. Kun asiakas menee edellä ja ohjaaja seuraa perässä, voidaan sanoa edistystä tapahtuneen, ja ohjaajankin hymy on herkässä. Pähkinänkuoressa meidän työmme voi mielestäni tiivistää siihen, että me tuemme erilaisin menetelmin asiakasta löytämään toimijuutensa, jonka kauttan hän voi saavuttaa osallisuuden kokemuksen omassa elämässään. Sitä kautta asiakas saa mahdollisuuden kokea osallisuutta
myös yhteiskunnassa. Keinot ovat monet, ja niitä voi keksiä ja pohtia yhdessä asiakkaan kanssa-> usein tarvitaan vain ideoita, ja asiakas tarttuu omalla tavallaan niistä itselleen sopivimpaan. Loppujen lopuksi jokainen elää elämäänsä omalla tavallaan, ja kantaa vastuun omasta elämästään.

- Tiiu