Se oli meidän Jussi, joka vei asiakkaat  herkkujen ja historian äärelle 

Jussi pyyhki vesipisarat nenän päästään nähdäkseen asiakkaiden hymyt tarkemmin. Iloon oli monta syytä. Viimein pitkän tauon jälkeen Liikkuva päivätoiminta kokee elpymistä ja Jussi oli pitkän odotuksen jälkeen kotona. Tuore perheenjäsen oli astumassa Matin kokeneisiin saappaisiin asiakkaiden kuljettamisessa erilaisiin elämyksiin Pirkanmaalla ja ympäri Suomen. Uudelle tulokkaalle Matti oli opettanut että tiellä kuunnellaan Akselin ohjeita kuuliaasti ja nenä pitää puunata pyyhkijöiden alta ja yltä, jotta tie näkyy nenän alta selkeänä. Ensimmäisen Liikkuvan päivätoiminnan matkan suuntana oli Mouhijärven Herkkujuustola ja historiallinen Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi Sastamalassa. Ensimmäinen kohde herätteli makunystyrät sveitsiläisen juuston maun saloihin, samalla tutustuttaen kävijät itse juuston tekoon. Toinen matkan kohteista vei meitä ajassa taaksepäin. Aina kirjan historian alkuun, joka ulottuu 1900-luvun alulle asti. Oli aika startata ja Jussi esitteli asiakkaille kylkikaareensa upotetun hienon hissin, joka nostaa kyytiin näppärästi apuvälineitä käyttävät asiakkaat. Jussi teki työnsä kuten oli sovittu ja kyyti oli tasaista ja turvallista. Matkalla bussitonttu viihdytti mennen tullen. Nauru ja laulu raikasi etupenkiltä takapenkille asti. Tunnelma oli rento ja Jussi seisoi reteästi herkkujuustolan pihassa sillä välin, kun asiakkaat nautiskelivat juustolassa herkullisen ja maittavan lounaan. Lounaan lomassa kuunneltiin Herkkujuustolan perustajan Peter Dörigin matka juustomestariksi. Tarina oli mukaansatempaava ja huumorilla sopivasti höystetty. Aika kului kuin siivillä ja ennen kuin ehti huomata juustolan ovelta kuului“ Vielä vikat ihanat tuliaiset kotiin viemisiksi.” Siitä tiesi että oli aika jatkaa matkaa.

Olipa kerran talo, jonka nimi oli Pukstaavi

Sastamalassa meitä odotti herkullinen kattaus kirjoittamisen ja kirjallisuuden historiaa. Pukstaavi oli täynnä kirjallisuuden helmiä. Huoneiden sisään oli koottu eri kirjallisuuden tyylilajeja. Tyylit vaihtuivat lastenkirjoista nuorten sarjakuviin. Pääsimme kurkkaamaan Tove Janssonin ikisuosikkiin Muumeihin. Esillä oli myös Tatu ja Patu sekä Urpo ja Turpo seikkailuineen. Leikki ja luovuus yhdistyivät huoneiden välillä, kun kaikkea, muutamaa yksittäistä esinettä lukuunottamatta sai koskea ja tunnustella. Aikuisetkin yllytettiin leikkiin. Yksi Kirjoista oli miltei ihmisen kokoinen. Sivun alareunassa oli pyöreitä seikkailuaukkoja, joista vapaasti valitsemallaan tyylillä pääsi kahlaamaan koko kirjan. Toiset kontaten ja toiset ryömien, voitte vain kuvitella kuinka hauska oli kurkkaus lasten kirjallisuuteen. Lasten maailmasta päästiin myös tutustumaan aikuisten kirjahyllyihin eri vuosikymmenillä. Tutustuttiin erilaisiin  kirjapainomenetelmiin ennen ja nyt. Hieman ovat ajat muuttuneet. Menneitä vuosikymmeniä oli ihana hypistellä, erilaisten kansilehtien, nidontamateriaalien ja sivujen paperimateriaalien muodossa. Paperissa oli jotain karheaa, jotain sileää, värikästä ja tummempaa. Ihan kuin elämänkirjo konsanaan. Näytillä oli myös pistekirjoitettuja kirjan sivuja, jolloin kirjasta tulee tuntuvasti näkyvä. Silloin kun se on muuten näkymätön ja silmin nähden mahdoton saavutettavaksi.

Taide yhdistettynä maittaviin makuihin, avot! Onnistunut reissu kaikkinensa. Jussi se kuulkaa jatkaa matkaansa kohti seuraavia seikkailuja ja toivottaa jokaisen tervetulleeksi! Jussin tunnistaa maanteiden kirkkaimmasta vihreästä ja arvatkaa mitä? Sen kyljessä viihtyvät sen uudet arvokaverit. Moikatkaa, kun bongaatte Jussin arvokavereineen tien päällä!

Kirjoittanut Emilia
Julkaistu 16.1.2023