Poikkeusaika työympäristönä- haastattelu etänä ja siitä se sitten lähti

Kirjoittaja on ansaitulla mammavapaalla oleva Matrocksi, joka tuli taloon etähaastattelun kautta ja on osoittanut pärjäävänsä vaikka olosuhteet ovat poikkeavat.

Työnkuva itsessään Matrocksilla on ylipäänsä todella itsenäinen, joten työskentelyyn ei sinänsä korona ole niinkään vaikuttanut. Poikkeusaika kuitenkin on vaikuttanut paljon tapaamisiin työpaikan sisällä ja uutena työntekijänä kestää pidemmän aikaa päästä yrityksen toimintakulttuuriin sisälle, kun yhteydenpidot tapahtuvat ainoastaan laitteilla, lähinnä puhelimella ja tietokoneella (onneksi meillä kuitenkin nämä laitteet ovat käytössämme, jotka mahdollistavat yhteydenpidon muihin ihmisiin!)

Minua haastateltiin Matrocksille etäyhteydellä, google meetingin kautta loppu keväästä, koronan vuoksi. Saatuani ilmoituksen tulleeni valituksi Matrocksille vapaa-ajan mahdollistajana, hoitui kaikki muukin kuten työsopimuksen teko, alku perehdytykset työntekoon ja työvuorojen kirjaukset, etänä. Haastattelu ei niinkään tuntunut oudolta hoitaa tietokoneen välityksellä, sillä toimintamuotona se on ollut jonkun aikaa jo osalla yrityksistä käytössä, ilman poikkeusaikaakin. Työntekijäksi valituksi tulemisen jälkeen kuitenkin huomasi kaipaavansa tavata kollegoitaan livenä, tutustuakseen heihin paremmin ja saadakseen parempaa kosketuspintaa yritykseen. Tämä kuvastaa hyvin sitä, kuinka ihminen kaipaakaan ihmistä, eikä tekniikan laitteet voi toista ihmistä syrjäyttää, ihmiseltä kun saa sen aidon kanssa käymisen, läsnäolon, kuuntelun ja ymmärryksen. 

Poikkeusajan aiheuttamassa etätyöskentelyssä on hyvät ja huonot puolensa. Etätyöskentely mahdollistaa työskentelyn kotoa käsin, kuten palaverit kollegoiden kanssa. Palaveeraaminen kotoa käsin tai sieltä missä ikinä sillä hetkellä onkaan, auttaa yhdistämään kodin askareet/vapaa-ajan työskentelyyn, eikä työmatkoihin mene aikaa. Etätyöskentely kuitenkin lisää laitteisiin tulevaa tietotulvaa, kuten sähköpostiin, tekstiviesteihin yms. Nämä sovellukset ovat usein puhelimella, joka usein on ihmisellä koko ajan mukanaan. Tämä vaikeuttaa työn ja vapaa-ajan pitämistä erillään, joka pidemmällä aika välillä voi kuormittaa työntekijää. Ihmisen aivot pystyvät vastaanottamaan vain tietyn määrän informaatiota, ylimääräisen tiedon aivot bloggaavat automaattisesti pois, tietotulva saattaa näin ollen hävittää tärkeää informaatiota, sillä puhelimeen voi tulla niin paljon tietoa ja ilmoituksia, joita ihmisen aivot eivät kykene yksinkertaisesti vastaanottamaan. Koen, että ajanhallintaan tarvitaan tulevaisuudessa enimmissä määrin tukea, selkeämpiä raameja työaikaan, josta yrityksillä olisi kaikkien työntekijöiden kesken käytävä yhteinen keskustelu. Tasa-arvoisen kohtelun vuoksi ole reilua, että toinen työntekijä on puhelimellaan koko ajan niin sanotusti valmiustilassa työkavereilleen ja työnantajalleen, kun taas toinen työntekijä vetää selvät rajat työskentely aikoihinsa. Työstä ja sen toimintavoista täytyy tehdä mahdollisimman tasapuolista, jokaiselle työntekijälle, toki huomioiden sen, että jokainen työntekijä kuormittuu eri lailla. 

Muutoksen sisäistäminen ja oppiminen vie aikansa, kuitenkaan se ei ole mahdotonta. Uskon, että poikkeusajan tuomat rajoitukset etäyhteyksineen on osittain jäädäkseen, ajan myötä sen tuomiin haasteisiinkin tottuu ja ihminen sopeutuu. Ongelmiin keksitään parempia ratkaisuja, siihen kuitenkin tarvitaan ymmärtävää ja joustavaa henkilöstöä sekä työnantajaa. Matrocks on hyvä esimerkki sellaisesta työnantajasta, joka haluaa kuulla työntekijäänsä epäkohtien parantamiseksi. 

- Teija

2-2.jpeg